but memories never die.

Toissapäivän terveystiedontunti. Viesti, joka muutti kaiken jälleen. "Hei. Pappa on kuollut." Tää kaikki vetää jälleen sanattomaks. Olihan tää odottevissa parin vuoden sisällä. En käynyt katsomassa. Äiti sano että on parempi muistaa se sellasseena kun se oli. Pää huutaa miljoonaa asiaa, ja yritän epätoivosesti ettiä selviytymiskeinoja. On multa ennenkin kuollu läheisiä, oon mä ennenkin jaksanut nostaa itteni ylös. Eriä asia on, että pystynkö siihen taas kerran. Viime vuodet ei ollu parhaimpia, mut kuvat auttaa muistamaan niitä hetkiä, jolloin kaikki oli hyvin. Mut tän kaiken keskellä musta on pidetty hyvää huolta.

rest in peace 06.01.1960 - 05.02.2013 ❤